Illat pimenevät ja ruska hiipii kasveihin. Ilma alkaa kylmenemään ja varvut on täynnä puolukoita. Vuosi alkaa pikkuhiljaa taittumaan loppua kohti, talvesta ei kuitenkaan vielä ole tietoa. On syksyn aikaa.

Vielä pari vuotta sitten en tykännyt yhtään muista vuodenajoista paitsi kesästä. En pitänyt syksyn pimeydestä, talven kylmyydestä enkä kevään loskasta. Mieleni musteni, kun syksy alkoi ja se kirkastui vasta, kun kesä oli saapumassa. En edes yrittänyt löytää hyvää muista vuodenajoista, kuin kesästä. Odotin noin kahdeksan pitkää kuukautta kesää, aikaa, jolloin nautin lämmöstä ja lomasta. Ehkä juuri loma teki, ja tekee edelleen, kesästä kaikkein parasta.

Aloin etsimään jotain hyvää jokaisesta vuodenajasta.

Noin vuosi sitten minua alkoi ärsyttämään se, että pystyin nauttimaan säästä vain parina kuukautena vuodesta. En halunnut enää vajota synkkyyteen moneksi kuukaudeksi. Aloin etsimään jotain hyvää jokaisesta vuodenajasta. Se ei ole vaikeaa!

On niin ihanaa, kun syksyllä alkaa ensimmäisen kerran kesän jälkeen näkemään tähdet tummalla taivaalla iltaisin. Voi sytyttää kynttilöitä, jotka valaisee, koska muuten on niin pimeää. Voi nähdä kauniit auringonlaskut, ei tarvitse valvoa aamuyöhön ennen kuin ne näkee, niin kuin kesällä.

Myös auringonnousut on tarpeeksi myöhään, jotta niitä voi ihastella vaikka kouluun menomatkalla. Voi olla vaikka pimeäpiilosta jos haluaa, onhan tarpeeksi pimeää! Varsinkin täällä Hailuodossa, jossa ei kaupungin tavoin ole kauppojen valoja häiritsemässä.

Talvella saa ihastella lumen ihmemaata. Joka paikassa on valkeaa ja plussakelillä voi taiteilla lumitaideteoksia ja olla lumisotaa kavereiden ja sisarusten kanssa. Pakkasella lumi narskuu askeleiden alla ja jos on pilvetön taivas, näkee tähtiä, sekä joskus revontulia. Täydellistä! Myös hiljainen lumisade on ihanaa, niin taianomaista.

Keväällä linnut saapuvat takaisin. Voi sitä meteliä, joka lähipelloilta kuuluu. Samalla se on niin ihanaa, todella varma kevään merkki kun kurjet ja jousenet laulaa. Mutta ei siihen ole hirveän kiva herätä aamuyöllä, kun muuten saisi vielä pari tuntia nukkua…Lumi alkaa sulaa ja paljastaa maan. Vihreys alkaa valtaamaan joka paikan. Onhan se ihanaa taas talven jälkeen nähdä jotain muutakin väriä kuin ruskeaa ja valkoista. Lämpö alkaa pikkuhiljaa saapumaan ja aurinko alkaa taas lämmittämään.

Kesällä on vihreää ja lämmintä. Pitkä loma, ainakin vielä, ja aikaa tehdä sitä mitä haluaa. Voi loikoilla päivän rannalla tai lähteä kaverille kyläilemään. Ihanaa! Kukat kukkii ja ruoho vihertää. Voi kävellä ulkona paljain jaloin eikä tule kylmä. Ei myöskään tarvitse pukeutua lämpimästi ulos mennessä ja valoa riittää lähes koko vuorokauden ympäri. Ja onko mitään parempaa, kuin kunnon ukkonen, jonka välkehtimistä ja jyrinää voi katsella ja kuunnella sisällä viltin alla!