Muuttaako yksin vai kimppakämppään?
Otsikon kysymystä puntaroin viime kesänä, kun edessä oli muutto opiskelemaan. Aiemman vuoden olin viettänyt aikuislinjalla Reisjärven opistossa, jossa jaoin soluasunnon viiden muun tytön kanssa. Läheiset ystäväni halusivat muuttaa yksin tai heillä oli jo kämppikset. Sosiaalisen, elämää pursuavan opistovuoden jälkeen yksin muuttaminen tuntui minulle vähän lattealta vaihtoehdolta.
Kyselin kämppiksiä uskovaisten WhatsApp-ryhmässä. Samalla etsin kaksioita ja kolmioita sopivien välimatkojen päästä yliopistoa, ry:tä ja keskustaa. Pian minulle kuitenkin soitettiin ja tarjottiin paikkaa kerrostaloneliöstä. Sain kuvia asunnosta, johon oli muuttamassa syksyksi neljä muuta uskovaista tyttöä. Kiinnostaisiko tällainen kämppä, kysyttiin. Kiitin soitosta ja lupasin miettiä.
Kolikon kaksi puolta
Opistossa löysin itseni usein muiden seurasta, halusinpa sitten työstää eteenpäin jotain projektia, keskustella henkeviä tai olla hiljaa. Välillä pelattiin Ligrettoa ja naurettiin vedet silmissä, välillä leivottiin kämppäiltaan, lenkkeiltiin tai jaettiin syvempiä ajatuksia. Nautin suunnattomasti siitä, että ympärillä oli elämää.
Puolenkymmentä tyttöä saman katon alla ei aina ollut pelkkää harmoniaa.
Yhteiselossa oli toki toinenkin puoli: kulttuurinen yhteentörmäys. Yksi ei voinut sietää sitä, kun keittiön kaapissa oli talouspaperin sijaan wc-paperirulla. Toinen eli luontevimmin, kun huoneen lattialla oli muutama pyykkikasa. Jotkut ärsyyntyivät tiskivuorista, kun taas toiset eivät edes huomanneet pesemättä jääneitä asioita. Puolenkymmentä tyttöä saman katon alla ei aina ollut pelkkää harmoniaa.
Vastasin soittajalle seuraavana päivänä myöntävästi. Allekirjoitin mielessäni sopimuksen neljästä tuntemattomasta kämppiksestä ja halvoista asumiskustannuksista. Haaveilin jatkosta opiston kämppäelämälle, mutta varauduin siihen, että todelliset asumiskulut maksettaisiin kämppisriitoina ja epäjärjestyksen sietämisenä. Kävi miten kävi, oppisin epäilemättä itsestäni ja toisista jotain uutta.
Asunnon 22 päivärytmi
Aamu. Pesen hampaat, keitän kaurapuurot ja paistan kananmunan. Täytän päiväkirjani ja tarkistan päivän ohjelman. Kuulen omani jälkeen kolme-neljä herätystä, osan torkkujen kera. Heti noustuaan yksi käynnistää MoccaMasterin. Toinen tarvitsee valojen sytyttäjää, jotta päivä lähtisi käyntiin. Lämmittelen lounasta, kun asunnon väki alkaa viimeistä myöten olla pystyssä.
Päivä. Meillä kolme viidestä opiskelee etänä. Kaikille riittäisi päivisin oma huone, mutta usein pakkaudumme kaikki kolme olohuoneeseen. Jokainen keskittyy omiin luentoihinsa, mutta sivistämme toisiamme tietenkin myös tiedekuntarajat rikkoen. Keskustelemme siitä, miksi tietyssä lauserakenteessa yksikkömuotoinen partitiivi on virheellinen, mitä piirteitä liittyy selektiiviseen mutismiin tai mikä on karhunsammal latinaksi.
Iltapäivä. Lähetäänkö kävelylle? Kuka tulee Linikselle VPR:ään? Joogataanko? Ei jaksais taaas laittaa ruokaa. Mulla on 100 lajia opiskeltavana huomiselle. Voinko tehdä tentin sun huoneessa? Laitoin saunan päälle. Opiskeleeko joku vielä, saako soittaa harmonia? Lähteekö kaikki tänään lentopalloon? Onko joku ilmottanu meijät seuroihin?
Ilta. Teevesi kiehahtaa, ja neljä-viisi tyttöä käpertyy viltteihin olohuoneen hämärään. Avataan Perspektiivi tai Kipinöitä, luetaan ääneen ja jutellaan. Välillä keskustelu venyy yli nukkumaanmenoajan, usein kymmenen-yhdentoista aikaan on tarpeeksi hiljaista nukahtaa.
Yö. Ennen unta sipistään huonekaverin kanssa. Yksi nukahtaa heti. Toiset kukkuvat silloin tällöin: lukevat, juttelevat tai makaavat sängyssä silmät auki. Etsivät pimeässä pistorasiaa tai käynnistävät astianpesukoneen. Muusta ei nukkuvalla ole tietoa.
Kimppa-asumisen todellinen hinta?
Alkusyksyllä tarvittiin peräkärryn vuokraus ja toisen jääkaapin hakureissu. Oli yli pursuavia biojätepusseja, joita kukaan ei ehtinyt viedä. Askarreltiin viikkosiivouslistoja ja koitettiin tulkita toisiamme oikein. Avain: keskusteltiin. Pikkuhiljaa alettiin luottaa toisiimme ja jakaa: Tehtiin rieskaa kotikotona, jos maistuu. Saako ottaa sun kaakaojauhetta mutakakkuun? Kuka haluaa mun joulukalenterisuklaat? Kahvimaitoa oisko? Ei tarvi laittaa MobilePayssä, mutta tee taas joskus sitä hapanjuuriruisleipää…
Yksi “kyllä” on tuonut tähän syksyyn neljä uutta ihmistä
Tiskipöytä ei aina kiillä, mutta kämpälle (tai kotiin) on aina suurinpiirtein kiva tulla. Yksi “kyllä” on tuonut tähän syksyyn neljä uutta ihmistä jakamaan arkea ja opettamaan vuorovaikutustaitoja. Kämppisriidat tai ajoittainen epäjärjestys eivät ole hinta, vaan tulevat pikemminkin kaupan päälle.
Mitä ajatuksia kämppisten kanssa asuminen sinussa herättää? Kommentoi, jätä palautetta tai toivo uutta aihetta täällä.
