Musiikki – matkaystäväni

Kuva Martalta

Alkuvuodesta sain erään projektin yhteydessä pohdittavakseni kysymyksen: Mitä musiikki on, mikä on sen merkitys?

Rippileirillä isosena ollessani kuulin kanttorimme mainitsevan musiikin olevan “Järjestettyä ääntä”. Lyhykäisyydessään ja yksinkertaisuudessaan täysin totta. Mutta melkein täyden lukukauden jälkeen musiikin ammattiopinnoissa olen saanut kuulla, nähdä ja tuntea, miten valtavan paljon muutakin sana musiikki sisältää.

Toki olen kokenut musiikin vaikutuksen koko ikäni. Perheessäni on aina soinut piano tai laulu. Välillä kaksi tai kolmekin laulua samanaikaisesti. Kerta toisensa jälkeen kotona lapsilauma kerääntyi tietokoneen ääreen katsomaan, kun King´s Singersin laulajat esittivät 12-minuuttisen klassisen lauluteoksen. Ja muistan edelleen, kun eskari-ikäisenä äiti kysyi, että haluaisinko alkaa käydä pianotunneilla.

Musiikki oli minun avaimeni tunnelukkoon.

Musiikki on kuin keidas. Minulle se on levähdyspaikka, keino käsitellä tunteita ja ilmaista itseäni. Soitostani kuuluu, millä tuulella olen. Soittolistalla olevista kappaleista tiedän, mikä sopii mihinkin hetkeen. Aina, kun on syystä tai toisesta ahdistava tai pelottava olla, rauhallinen musiikki on kuin kilpi pahaa maailmaa vastaan.

Poimin lukemastani kirjasta sitaatin, joka mielestäni sopii itseeni: “Kyky ja mahdollisuus ilmaista surua tekee hänestä poikkeuksellisen hyväntuulisen ihmisen.” Tämä lause kertoo eräästä laulajasta, jonka teokset ovat hyvin melankolisia. En tarkoita, että olisin surullinen ihminen. Olen sitä vastoin saanut kuulla näkyväni ulospäin hyväntuulisena ihmisenä. Se on aluksi kuulostanut oudolta, sillä tunnenhan minäkin surua, vihaa, väsymystä, ylipäätään negatiivisia tunteita päivittäin.

Mutta tuo lause avasi minulle sen, ettei sillä pelkästään ole väliä. Sillä on merkitystä, miten tunteet ottaa vastaan ja miten niitä käsittelee. Puhuin koulukaverini kanssa kamarimusiikin tunnin jälkeen, että olisi kamalaa, jos ei koskaan pystyisi esimerkiksi itkemään. Muistelin silloin erästä iltaa opistolla, kun menin yksin tyhjään luokkaan, istahdin pianon ääreen ja jo ensimmäisten sointujen aikana purskahdin itkuun. Musiikki oli minun avaimeni tunnelukkoon.

Niistä, jos jostain, saan voimaa.

Musiikki luo tunnelmaa, tai vahvistaa sitä. Tietyt kappaleet tuovat mieleen tietyt hetket ja ihmiset. “Tuo laulu lauletaan aina sukujuhlissa, tuon taas haluaisin laulettavan häissäni, tuo saa minut ikävöimään kesää ja Suviseuroja. Tuo laulu taas saa minut muuten vain hyvälle tuulelle.” Eikä sen tarvitse olla mitään erikoista. Minun mielestäni kaikilla voisi olla vähintään yksi hyvä, turvallinen laulu tai kappale, jonka ääreen palata ja joka saa tuntemaan turvaa ja onnellista mieltä. Esimerkiksi lempi Siionin laulu tai virsi, tai jokin muu.

Musiikilla on ihmeellinen voima. Yhdellä kappaleella voi kertoa kokonaisen elämäntarinan tai maalata oman sielunmaisemansa ilmoille. Kuorossa laulaminen on myös tuntunut tosi voimaannuttavalta. Joskus tuntuu, ettei millään jaksaisi lähteä treeneihin, mutta se on aina vaivan arvoista. Suosittelen lämpimästi kuorolaulun aloittamista sinullekin. On mahtavaa tehdä yhteistyötä sellaisten kanssa, jotka jakavat niin vahvasti saman mielenkiinnon kohteen.

Musiikki vetoaa myös ympärillä olevien ihmisten tunteisiin. Palaan aina uudelleen ja uudelleen kuuntelemaan äänitettyjä kuorolauluesityksiä, joita olen ollut kuuntelemassa. Niistä, jos jostain, saan voimaa. Opettajaani lainaten: “Kun esiinnytte, on hyvä, jos saatte meidät hymyilemään. Mutta on vielä parempi, jos saatte meidät itkemään.” Minusta ei ole mitään liikuttavampaa, kuin konfirmaatiokirkossa nuorten suusta kaikuva rippilaulu.

Kukaan ei ole vain taitava syntyessään.

Kaikki musiikin esittäjät tekevät töitä musiikin eteen. Esimerkiksi, ei ole itsestäänselvyys, että soittotaitoinen olisi aina valmis säestämään. Siihen vaaditaan harjoitusta ja toistoja. Kukaan ei ole vain taitava syntyessään. Eikä jokaisesta tarvitse tulla musiikkialan ammattilaista. Musiikki voi muutenkin olla tärkeä osa elämää. On kuitenkin hieno tunne saada kuulla, että työn jälki näkyy ja kuuluu. Joskus se, että opettajani kehaisee soittotunnin jälkeen, saa hyvän mielen koko loppupäiväksi.

Musiikin tulkitsemisen opiskelu on toisinaan vaativaa, mutta todella palkitsevaa ja hienoa työtä. Kun joku ymmärtää täsmälleen, mitä minä aion sanoa, kun soitan tällä tavalla, tai miltä minusta tuntuu. Kun menen kamarimusiikin ohjaustunnille viulistin tai laulajan kanssa, opettajamme kysyy ensimmäisenä: “Mitä me saamme tänään kuulla?” Kyse ei ole siitä, etteikö opettaja tietäisi laulun nimeä. Hän on varmasti kuullut sen jo sata kertaa ja soittanut tai laulanut itse tuhat kertaa. Hän haluaa kuulla meidän kertomanamme sen, miten ymmärrämme itse esittämäämme musiikkia ja olemmeko siitä yhtä mieltä. Sen opetteleminen on osa ammattia, johon olemme valmistumassa.

Yhtä lailla uskovaisten keskuudessa on tärkeää, että käsitys musiikista on samanmielistä. Millainen sanoma sillä musiikilla on, mitä niin sanotusti “kulutan” arjessani? Miten minä käsitän musiikin, millainen merkitys sillä juuri minulle on, vai onko minulla käsitystä siitä?

Millaisesta musiikista pidän ja mistä en? Onko kuuntelemani musiikki arvojeni mukaista? Moni on varmasti kuullut niin sanotuista “musiikin liikennevaloista”. On olemassa vihreää, keltaista ja punaista musiikkia.

Musiikki toimii ikään kuin porttina vieraaseen elämään.

Vaikka musiikkia koetaan ja ymmärretään eri tavalla, voi olla hyödyksi, että ainakin lähimpien ystävien kesken olisi suunnilleen sama ymmärrys siitä, mikä musiikki on mitäkin väriä. Ovatko Siionin laulut ja virret sitten ainoaa oikeaa musiikkia? Siihen en osaa vastata. Tiedän vain, että ne tukevat matkanteossa. Tiedän myös kokemuksesta, että omatunto varoittaa vääränlaisesta musiikista. Musiikki nimittäin toimii ikään kuin porttina vieraaseen elämään.

Minun musiikkimakuni on täysin poikkeuksellinen siinä ympäristössä, missä opiskelen. Minulta kysytään usein “Mitä musiikkia kuuntelet” tai “Mikä on sun lempi bändi?”

Olen päätynyt tilanteisiin, joissa olen tunnustanut uskoani musiikin kautta. Vaikka tiedän, että olen hieman ulkopuolinen, minusta tuntuu tärkeältä olla rehellinen, ettei tarvitse esittää olevani jotain muuta kuin olen. Tunnen, että Jumalan voimalla olen saanut pidettyä uskon lähellä ja tärkeimpänä haastavissakin hetkissä. Jotkut koulukavereistani ovatkin kiinnostuneet ja kyselleet lisää, kun olen kertonut kuorosta, jossa olen. Olen jakanut äänitteitä heille, ja kertonut Kuule-sovelluksesta ja opiston musiikkiprojekteista.

Olenkohan ottanut musiikista turhia paineita.

Joskus mietin, että olenkohan ottanut musiikista turhia paineita. Joskus on tuntunut, ettei persoonastani ole mitään muuta sanottavaa kuin “hyvä soittamaan pianoa”, niin kuin riparin kehusydämessäni lukee useaan otteeseen. Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että musiikki on annettu elämääni niin tärkeänä ja rikkaana asiana. Varsinkin nyt opiskeluaikana näen sen yhä vain suurempana lahjana. Ja olen oppinut soittamaan myös itseni iloksi, enkä vain muille.

Saan joka päivä tehdä parhaani niillä taidoilla, jotka olen Taivaan Isältä saanut.