Kuva Fannilta

Istun bussissa. Tunnen painavan tunteen ilmestyvän rintaan ajatuksieni harhaillessa äsken tehtyyn kokeeseen, ja yhtäkkiä minua ahdistaa. Tiedän, ettei huonompi numero haittaa, mutta haluaisin siitäkin huolimatta pärjätä hyvin. Huonon numeron saaminen tuntuu epäonnistumiselta, vaikka tiedän, ettei se oikeasti ole. Tai ei ainakaan saisi olla.

Olen aina ollut tunnollinen ja vastuuntuntoinen oppilas ja pärjännyt koulussa paremmin kuin hyvin. Olen kuitenkin nähnyt paljon vaivaa siihen ja varsinkin yhdeksännellä luokalla tuntui, että koulu oli koko elämäni. Kun en ollut koulussa, opiskelin ja kun en opiskellut, ajattelin koulua ja stressasin siitä. Huonojen numeroiden saaminen ahdisti, koska tuntui, että koulu oli ainoa asia, missä olin hyvä, enkä halunnut numeroideni tippuvan. Koulu oli ollut minulle aina asia, jossa olin pärjännyt, enkä halunnut olla siinä huono.

Ala-asteella saamani hikke-nimitys oli jättänyt jälkensä.

Siitä huolimatta, että halusin aina olla hyvä koulussa, samalla se myös jollain tapaa hävetti ja vaivasi minua. Ala-asteella saamani hikke-nimitys oli jättänyt jälkensä ja joka kerta, kun kuulin joidenkin puhuvan hikeistä, tunsin ahdistuksen nousevan pintaan. Tietyllä tapaa myös häpesin sitä, että olin niin hyvä koulussa, mutta ajatus siitä, että olisin keskiverto, tuntui vielä ikävämmältä. En halunnut pettyä itseeni, mutta en myöskään halunnut saada hiken leimaa itseeni, vaikka jollain tapaa molemmat olivat jo toteutuneet.

Lukiossa olen tajunnut, ettei hyvän koulumenestyksen pitäisi ikinä olla häpeän aihe, eikä minun olisi tarvinnut hävetä sitä nuorempana. Sehän on vain hyvä asia, jos pärjää koulussa. Samaan aikaan olen kuitenkin yrittänyt vähentää kouluun panostamista ja panostaa vain niihin aineisiin, mitä kirjoitan. Se on kuitenkin ollut vaikeaa, koska huonojen numerojen saaminen ahdistaa ja tuntuu, että olisin jollain tapaa epäonnistunut, jos saisin huonon numeron.

Olen yrittänyt tarkoituksella olla lukematta kokeisiin niin paljoa.

Varsinkin viime koeviikolla tuntui, että luin ihan liikaa niiden aineiden kokeisiin, joihin en panosta, ja varsinkin historia ahdisti ja turhautti. Vaikka olenkin yrittänyt tolkuttaa itselleni, ettei huonon numeron saaminen haittaa, en ole kunnolla sisäistänyt sitä, ja tarve numeroiden pitämiseen hyvinä on edelleenkin suuri.

Olen kuitenkin yrittänyt tehdä asialle jotain. Yhdeksännen luokan kevään olin varannut illasta yhden tunnin opiskeluun, enkä saanut opiskella muulloin. Lukiossa olen yrittänyt tarkoituksella olla lukematta kokeisiin niin paljoa, että pystyisin tottumaan vähän huonompien numeroiden saantiin.

Pelottaa, että pettyisin itseeni.

Huonompien numeroiden ei pitäisi tuntua niin pahalta, jos siihen on pystynyt varautumaan. Sellaisten kokeiden numeroita en ole kuitenkaan vielä saanut, ja odotan vähän ahdistavin tuntein kokeiden tulosten saantia. Pelottaa, että se tuntuisi todella pahalta ja pettyisin itseeni. Toisaalta tiedän myös sen, että en vain yksinkertaisesti voi pitää numeroitani samana kuin yläasteella ja että minulle olisi vain hyväksi, jos tottuisin saamaan vähän huonompia numeroita. Ehkä ajan myötä tämäkin helpottaa, jos huonojen numeroiden saamista vain harjoittelee.