Huomaan, että muutama kuukausi on taas kulunut, enkä ole kirjoittanut blogiin tekstiä. Menneet kuukaudet on olleet erilaisia, minulle ja kaikille muille. Itseni on täytynyt opetella siihen, ettei maaliskuun jälkeen ole ollut opetusta. Harjoittelu, joka piti olla nyt huhti-toukokuussa, siirtyi syksyyn.
Kun päivät olivat täynnä ohjelmaa, kuten ennen karanteeniaikaa – koulua, erilaisia harrastuksia, muutenkin sosiaalista kanssakäymistä – ajatteli, että ”olisipa edes muutama päivä kun saisi vain olla tekemättä yhtään mitään. Saisi nauttia elämästä ja päättää itse mitä tekee milloinkin. Nyt, kun tämä tilanne on jatkunut jonkin aikaa, alkaa kaipaamaan jo kouluun, normaalia arkea. Siis ei makeaa mahan täydeltä…
Näin karanteeniaikana mieltäni on lämmittänyt, kun kaukana asuvat läheiset ja ei niin tutut ihmiset ovat laittaneet viestiä tai soittaneet. Kysyneet ”Mitä kuuluu?” Olen huomannut, että vaikkei aina itse jaksaisi ottaa yhteyttä tuttuihin ja kysellä heidän kuulumisiaan, he tekevät sen.
Saanko enää muualta töitä, jos en lähde?
Herää varmasti kysymys, että mitä minulle siis kuuluu. Tällä hetkellä kuuluu oikeinkin hyvää. Luulin, että suunnitelmat kesän suhteen ovat todella hyvin selvillä. Odotin innolla, että pääsen kokemaan uutta: toteuttamaan yhden haaveistani, kesän Ruotsissa. Nyt kaikki on jälleen auki, kannattaakohan sinne lähteä? Jos lähden, koenko kaiken saman, mitä olisin voinut kokea? Saanko enää muualta töitä, jos en lähde?
Joskus tuntuu, että tämä tilanne alkaa jo tuntua siltä, ettei yli päästä. Alkaa muuttua mökkihöperöksi, kun ei keksi uutta tekemistä. Onneksi ulkona saa kuitenkin liikkua niin paljon kuin haluaa, saa ajatukset selvitettyä ja pystyy taas nauttimaan olostansa. Aina joka ilta mietin asioita, mitä olen oppinut ja mistä voin olla kiitollinen myös tänä hetkenä.
Tiedän – tulevaisuudesta ei koskaan tiedä, mitä tapahtuu. Olenkin ollut monta kertaa kiitollinen siitä, etten ole aikaisemmin tiennyt taikka osannut edes arvata, millainen tilanne tulee olemaan muutaman kuukauden päästä tai edes pari päivää eteenpäin.
Erityisen suurella mielenkiinnolla ja innolla odotan aikaa, kun COVID-19-virus on selätetty ja arki lähtee rullaamaan jälleen normaalisti. Pääsee näkemään kunnolla läheisiä ihmisiä.
