Katselen valkopurjeisia veneitä, jotka huoletonta intoa täynnä lipuvat sinisillä aalloilla. Seesteistä auringon valoa ja haaveilevia pilvenhattaroita. Ja kirjavia, veikeän leikillisiä leijoja taivaalla lautojen yllä. Viime viikkojen varsilta tuttu ajatus löytää taas mieleen: olen onnekas, että saan asua täällä.
Olen Inka, 20-vuotias opiskelija ja tuore Kapsäkin blogikirjoittaja. Olen kotoisin Mikkelistä, jossa suurimman osan lapsuudestani ehdin asua. Nyt perheeni asuu Espanjassa. Mikkelissä kävin kaksi vuotta lukiota, jonka jatkoin loppuun Kuopiossa. Ylioppilaaksi valmistuttuani sain viettää vuoden Reisjärven opistossa aikuislinjalla. Tänä syksynä aloitan erityispedagogiikan opinnot Oulun yliopistossa.
Ei ole kuin kuukausi siitä, kun ilman Mapsia ei löytänyt omaan uuteen osoitteeseen. Katkaisimesta ei saanut lamppua päälle, ja tavaroita pursuilevat banaanilaatikot täyttivät lattiat. Kotivakuutus oli puhelinsoiton päässä, ja asumistukihakemus odotti käsittelyä. Iltaisin nukkumaan mennessä pyöräilyyn totutteleva kroppa kävi ylikierroksilla, kun hyötyliikuntaa kertyi baanoja pitkin parisenkymmentä kilometriä päivittäin.
Eikä ihme, kun uudesta villiintyneenä viiletin paikasta toiseen: oli työhön perehdytystä, leijalautailua kämppiksen kanssa, kaverin muuttokuormaa, lenttistä opistoporukalla, ystävän tupareita, mustikkareissua tädin kanssa ja nuorten nuotioseuroja. Tortilla- ja saunailtaa, sulkapalloa, piknikiä, iltauintia ja yhteisiä lounaita. Välillä kävi mielessä, pitäisikö ottaa vähän omaa aikaa. En juuri malttanut.
Tuijotan horisonttiin ja annan ajatusteni harhailla. Muistelen kulunutta kesää, jonka sain seikkailla kolmella eri paikkakunnalla. Alkukesän lämpimän paahteen istutin mansikoita Suonenjoella opistokaverini kanssa kansainvälisissä tunnelmissa. Juhannuksen aikoihin vaihdoin spontaanisti Raumalle siivoamaan. Muiden kesäraumalaisten kanssa yhdessä sain viettää ihania hetkiä iltaisin ja viikonloppuisin. Elokuussa keräsin taas tavarani kasaan ja parin kaverin kanssa ajelimme pohjoista kohti. Oulussa odottivat uusi kämppä sekä kesän kolmas työpaikka pikaruokaravintolassa.
Innostuvana, toimeliaana ihmisenä olen aina tykännyt kaikenlaisesta aktiviteetista. Yläaste- ja lukioaikoina päiväni täyttyivät koulunkäynnistä ja opiskelusta, töistä sekä pitkäaikaisesta harrastuksestani telinevoimistelusta. Satunnaisesti saatoin nähdä koulukavereitani iltaisin, mutta usein vietin illat treenisalilla valmentaen tai voimistellen. Viikonloppuisin ehdin olla perheeni kanssa ja käydä seuroissa.
Tänään energiani kuluu opiskelujen lisäksi osittain samoihin, osittain eri asioihin. Nautin edelleen ulkoilusta, treenistä ja liikunnasta, joskin voimistelu on jäänyt taka-alalle. Seurojen lisäksi myös muut rauhanyhdistyksen tilaisuudet, kuten nuortenillat ja keskusteluillat, ovat minulle tärkeitä. Nykyään myös ystävät tuovat elämääni paljon sisältöä. Vapaa-aikaani täyttävät usein myös kaikenlaiset vireillä olevat luovat projektini, kuten tällä hetkellä valokuvakirjan kokoaminen opistovuodelta sekä blogitekstin työstäminen.
Katseeni palaa merelle. Kesän olen saanut viilettää valkopurjeisena veneenä sinisillä aalloilla, muiden pursien rinnalla huolettomana ja vapaana. Nyt tähyilen kohti alkavaa syksyä. Edessä siintäviä opintoja, uutta arkea. Odotan hämärtyviä iltoja, oransseja vaahteranlehtiä. Aamua, kun pyöräillessä havahtuu siihen, ettei ilman sormikkaita enää tarkene. Iltasatuhetkiä kämppisten kanssa olohuoneessa. Keskiviikkoseuroja ja iltakyliä. Kasvatustieteen luentoja ja opiskelijalounaita.
Taas olen kiitollinen, että saan aloittaa syksyni juuri täällä.
Inka
Mistä aiheista ja teemoista toivoisit minun kirjoittavan? Kesätyökokemuksista, opistovuodesta, yksinäisyydestä tai ehkä jostain ihan muusta? Vastaa kyselyyn 20 sekunnissa täällä!
