”Muistot sodista ei saa koskaan hävitä”
Palasin itsenäisyyspäivän aikaan taas Tuntemattoman sotilaan tunnelmiin. Erilaiset tunteet ja ajatukset pääsevät valloilleen. Kiitollisuus heitä kohtaan, jotka ovat taistelleet meidän puolestamme, suru kaikkia kuolleita ja heidän läheisiään kohtaan, epätoivo sodan julmuudesta ja viha päättäjiä kohtaan.
Olen aina miettinyt, missä se puhumattomuuden raja menee. Milloin ihmiset eivät enää kykene puhumaan asioita läpi, vaan ongelmien ratkaisuksi tarvitaan tuhansien viattomien henki. Ja miksi on pitänyt päätyä siihen tilanteeseen, että vaatimukset ovat toisen osapuolen liian vaikea hyväksyä ilman ihmishenkiä ja toisen osapuolen luovuttamista. En ole ikinä ymmärtänyt sitä. Onko jonkun tahto todella hallita koko maailmaa pelon ja väkivallan avulla?
Saamme kuitenkin olla kiitollisia siitä, että Suomessa on asiat hyvin.
Olen myös miettinyt, mitä historiassa olisi pitänyt tehdä toisin julmuuksien välttämiseksi. Varmaan olisi tarpeeksi ajoissa pitänyt ottaa käyttöön demokraattiset vaalit, puolustaa alusta asti tasa-arvoa ja olla rehellinen kansalle. Tämähän ei enää auta mitään, mutta pohdiskella aina voi.
Saamme kuitenkin olla kiitollisia siitä, että Suomessa on asiat hyvin sotien kannalta. Moniin kymmeniin vuosiin ei sotia ole ollut ja maamme on itsenäinen. Olen myös sitä mieltä, että muistot sodista ja niiden julmuuksista ei saa koskaan hävitä. Se, mitä meidän eteemme on joskus tehty, on aivan uskomatonta.
Ihmisarvo kuuluu kaikille.
Olisi myös tärkeä ymmärtää, että maamme puolesta ei sodittu, jotta se voisi nyt olla täynnä vihaa, epätasa-arvoa ja sananvapauden väärinkäyttöä. Se, että meillä on oikeus olla omaa mieltä asioista, ei tarkoita, että voisimme lytätä vähemmistöjä tai yksittäisiä ihmisiä alas. Voimme varmasti luottaa siihen, että vallassa olevat ihmiset hoitavat asiat parhaalla mahdollisella tavalla ja he eivät kaipaa negatiivista arvostelua meiltä.
Meillä tuntuu aina olevan tarve luokitella ihmisiä ja kuvailla heitä eri sanoin, mutta missä menee se hyvän ja huonon raja? Tarvitseeko nykyään enää mainita, jos ihminen ei ole juuri samanlainen kuin minä tai puolet väestöstä? En usko. Ihmisarvo kuuluu kaikille ja Luojan luomina olemme kaikki samanarvoisia.
En missään nimessä halua tällä tekstillä arvostella ketään. Puran vain omia ajatuksiani ylös, ja jos jäi paha maku suuhun, olethan avoimesti yhteydessä sähköpostiini helmikr.lepisto@gmail.com.
Ihanaa joulun odotusta, muistakaa että joulusiivouksen voi hoitaa vaikka lakaisemalla roskat maton alle, sammuttamalla valot ja sytyttämällä kynttilät!
