Herkkyys ei ole heikkous
Olen koko elämäni kokenut olevani erilainen kuin ympärilläni olevat ihmiset. En ole kestänyt kovia ääniä, negatiiviseksi miellettyjä tunteita ja olen käyttänyt mielikuvitustani valtavan paljon. Kun nyt vanhempana sain kuulla erityisherkkyydestä, sain moneen kysymykseen vastauksen. On ollut myös helpompi selittää muille omia herkkyyksiäni, kun on ollut jokin sana kuvaamaan omia tuntemuksia.
Herkkyys on valtava voima ja vahvuus.
Monesti herkkyys rinnastetaan heikkouteen. On aina surullista kuulla, kun joku ihminen puhuu herkkyydestä heikkoutena, sillä oikeastihan herkkyys on ihan valtava voima ja vahvuus. Herkkä ihminen voi kokea asioita monta kertaa voimakkaampana kuin moni muu.
Tiedän silti, että jokaisessa meissä asuu herkkyys. Joillakin se on kätkettynä todella syvälle, jotkut taas ovat päästäneet sen pintaan. Jokaisella on myös ne omat herkät kohdat ja niitä täytyy kunnioittaa.
Monet itkut olen itkenyt, kun en ole ymmärtänyt itseäni.
Nykyään pidän herkkyyttäni valtavana voimavarana ja lahjana. Aina se ei kuitenkaan ole sitä ollut. Monet itkut olen itkenyt, kun en ole ymmärtänyt itseäni. Miksi ahdistun isoissa väkijoukoissa? Miksi en jaksa nähdä ystäviäni? Miksi muita ei häiritse puhe ja äänet ympärillä? On ollut inhottavaa joutua menemään omaan huoneeseen rauhoittumaan kun on ollut vieraita kylässä. Muut ovat jutelleet keskenään, mutta minulle se on ollut liikaa. Onneksi osaan jo nykyään tunnistaa hetkiä jolloin kaipaan hiljaisuutta ja rauhaa. Lisäksi muiden erityisherkkien ihmisten kanssa jutteleminen on auttanut ymmärtämään itseään.
Kirjoitin siskolleni rippilaulun ja tämän esitettyämme hänen juhlissaan, sain kuulla paljon hyvää herkkyydestäni. Herkkyys on nimittäin tuonut minulle kirjoittamisen lahjan. Erityisesti rakkaan pappani sanat jäivät mieleen: ”Pidä tuo herkkyys, se on iso lahja”. Hänen sanojensa myötä olen alkanut ymmärtämään, kuinka tärkeä herkkyys on tässä maailmassa. Toivon, että jokainen ihminen säilyttäisi oman herkkyytensä läpi elämän ja pitäisi sitä lahjana.
Etkö ymmärrä?
Minuun sattuu,
sisäisesti.
En kestä
kovaa ääntä,
en huonoa ilmapiiriä,
en surua,
vihaa
tai kateutta.
Ne väsyttää,
turruttaa,
valtaa koko mielen ja kehon.
Etkö ymmärrä?
Uppoan ajatuksiini,
vaellan niissä tuntikausia,
hukun tunteisiin.
Otan sinunkin huolet kantaakseni,
sillä en kestä
suruasi,
vihaasi
tai pelkoasi.
Etkö ymmärrä?
Luen ihmisiä hyvin,
yritän miellyttää,
olla hyvä.
Kaipaan läheisyyttä,
rakkautta.
Sitä että kuulun johonkin.
Etkö ymmärrä?
Tarvitsen omaa rauhaa,
hiljaisuutta.
Jaksaakseni olla muiden seurassa.
Tarvitsen lepoa,
maailman menon keskellä.
Annathan sitä minulle?
-Helmi L. -21
