Kun on turva Jumalassa
Lapsena hautausmaat olivat pelottavia paikkoja, joissa pimeän tullen piti kulkea aina äidin helmassa kiinni. Hämärässä kimmeltävä kynttilöiden valtameri kertoi, kuinka paljon on surevia. Nykyisin hautausmaat ovat kuitenkin nousseet tietyllä tapaa osaksi sydäntäni.
Kuolema on lähiaikoina raapaissut hyvin läheltä läheisiäni useamman kerran ja istuttanut minuun samalla sekä pelon että toivon siemeniä. Taivaan Isä on näyttänyt minulle, ettei elämä aina mene juuri niin kuin ihminen toivoisi ja suunnittelisi. Elämä on Luojamme kätten töitä, mutta siitä huolimatta meillä on varaa unelmille ja niiden toteuttamiselle sopivalla ajallaan.
Yritän hyväksyä sen, että aika vaihtaa muotoaan ja elämä muuttuu. Koska Jumalan tahto eri tilanteissa voi yllättää, on tärkeää pohtia, onko sydämellämme maailman viehätyksen ja omien saavutusten tuoma tyydytys vai Jumalan armossaan suoma turva.
Olen oma aito itseni.
Olen ymmärtänyt, ettei minun tarvitse enää kysellä lupia elää omaa elämääni. Lapsena vanhemmat asettivat rajat, kunnes olin tarpeeksi vanha ja kypsä kyetäkseni itse määrittelemään oman tilani. Aikaisemmin odotin ihmisiltä hyväksyntää ja mielistelin mielin määrin. Päätin, etten enää hempeile, vaan olen oma aito itseni. Saan elää kuin lapsi, jolle aitous ja tunteet ovat itsestään selviä asioita, jotka tulevat niin luonnostaan.
Minusta tuntuu usein siltä, että on pakko jaksaa paljon ja lupa levätä niin vähän. Tuntuu myös, että on pakko aina laulaa duurissa, vaikka nuotteihin on merkattu yhtä paljon mollejakin. Miksi tauluun on aina pakko valita räikeitä värejä, vaikka paletissa on valmiiksi mustaa ja valkoistakin? Kun räikeitä värejä sekoittaa tummien kanssa, tulee ruskeaa, mikä kuvastaa tasapainoa, rauhaa ja turvallisuutta.
On tärkeää käydä tunteet sydämellä läpi.
Joskus toivon, että pystyisin hallita elämäni kulkua. Toisaalta olen onnekas juurikin siksi, että en pysty, sillä se on juuri se suuri voimavara, joka kantaa halki koko elämän.
On tärkeää käydä tunteet ja elämänvaiheet sydämellä läpi, jotta elämän tasapaino säilyisi, eikä muurata niitä umpeen maailman ihanteiden ja muiden odotusten vuoksi.
