Juttu on Päivämiehen toimituksessa TET-harjoittelussa olleen Oiva Saukkosen tekemä. 

Kysyin ystäviltäni ja Kapsäkkijuttujen seuraajilta Instagramissa siitä, millaista on olla uskovainen nuori. Vastauksissa korostui yksi keskeinen asia: turvallisuus.

Miten epäuskovaiset kaverisi suhtautuvat uskoosi?

Monelle nuorelle voi olla helppoa olla uskovainen, mutta kaikille se ei ole. Monia on kiusattu uskon takia. Monia
kohtaan on herännyt ennakkoluuloja. Minulle uskosta ja uskovaisena olemisesta puhuminen epäuskoisten
kavereiden kanssa on ollut helppoa. Koulumaailmassa luultavasti kaikki tietävät, että olen uskovainen, ja he ovat
kiinnostuneita vanhoillislestadiolaisuudesta ja siitä, miten se vaikuttaa elämääni. Olen joskus ajatellut pyytää epäuskovaisia kavereita mukaan seuroihin tai nupeen, mutten ole saanut aikaiseksi tai uskaltanut. Kaverini suhtautuvat uskooni positiivisesti ja hyväksyvät minut sellaisena kuin olen. Olen siis onnekas.

Kuopiolainen 15-vuotias Katinka Juola kertoo, että uskovaisena nuorena oleminen on ihanaa. Usein matkassa
kulkee uskosta aiheutuva kevyt olo, joka voimistuu, kun saa synnit anteeksi tai saa olla uskovaisten ystävien
kanssa. Katinkan epäuskoiset kaverit eivät edes tunnu hänen mukaansa sisäistävän käsitettä
”vanhoillislestadiolainen”. Toisaalta uskovaisena nuorena olemisessa on myös paljon haasteita. Kun koulukaverit
kiroilevat ja kertovat viikonlopun juomistarinoita, on vaikea kertoa, että ”hei, minä olen uskovainen.”

Vastauksissaan nuoret kertoivat, kuinka epäuskoiset kaverit ja maailman houkutukset vievät heitä usein
mukanaan, mutta myös siitä, miten seuroissa käyminen, nupet, evankeliumi, uskovaiset ystävät ja muut läheiset
tuovat tukea ja turvaa. Vastauksissa näkyi kuitenkin, että uskovaisena on onnellista ja turvallista olla. Käy lukemassa Uskon tiellä –
sivujen blogista, millaisia haasteita on uskovaisella ja mikä auttaa pysymään uskomassa.

Kirjoitus jatkuu Oiva Saukkosen blogitekstissä.

2019-12-11T11:04:36+02:0011. joulukuuta 2019|