”Ihanan kamala seurusteluhässäkkä”

Kirjoitus on julkaistu helmikuun Kapsäkissä, jonka teemana oli seurustelu.

Teksti: Harri Vähäjylkkä

”Voi kun tuo seurusteluaika on ihanaa aikaa ihmisen elämässä! Parasta rakkautta ja nuoruutta!”
Tässä vaiheessa yleensä vilkaisemme vaimoni Elinan kanssa toisiamme ja hymyilemme vaivihkaa. Joskus Elina kyllä sanoo: ”Minusta se oli ihan kamalaa aikaa! Naimisissa olo on paljon mukavampaa!” Se on vitsi, mutta on siitä totta ainakin toinen puoli. Itse en kehtaa sanoa noin, vaikka ajattelenkin samoin.
Seurustelussa on paljon ihanaa, vaikka onhan se myös aikamoista säätöä. Rakkauden pakahduttava tunne, toisen persoonaan tutustuminen, iltakävelyt, kääretortun leipominen tai pannarin tekeminen ensimmäistä kertaa yhdessä, kiva pompula tai rusetti hiuksissa, pelottavan kauniit silmät, tulevaisuuden haaveet, toisesta oppiminen eikä vähiten, itsestä oppiminen. Kuitenkin päämäärä, avioliitto, on minusta aina tuntunut paremmalta kuin matka sinne.

Tutustumisen ja oppimisen aikaa

Seurusteluun liittyi, ainakin meillä, kulmikkuutta ja särmiä, riitojakin. Ei sillä, että kaikki se olisi mennyt ohi, kun mentiin naimisiin. Mutta kun ei oikein tunne toista, toisen toiveita ja ajatuksia, niin kommunikointi pätkii, ymmärretään väärin ja opetellaan. Hyvä kyllä, että oli pakko opetella puhumaan, kuuntelemaan ja ennen kaikkea ymmärtämään.
Entäpä sitten puolituntiset hyvästelyt oven raossa! Olisi tehnyt mieli jo asua yhdessä ja mennä yhdessä nukkumaan, mutta se odotti vasta avioliitossa. Millään ei olisi raskinut lähteä toisen luota!
Joskus piti juosta kerrostalon rappuset vielä kerran takaisin ja sanoa vielä kerran heippa, rakastan sinua, Jumalan rauhaan ja hyvää yötä! Mikä hirvittävä tunne, jos emme olisikaan tunnustaneet toisillemme hyvästelyjen lomassa rakkauttamme ja jotain tapahtuisi. Ainahan yön aikana päähän saattaa pudota meteoriitti, talo oudosti räjähtää, valas syödä uimarin yöuinnilla tai tapahtua muuta outoa.
By the way, näin jälkeenpäin, seurustelu on kyllä moni-ilmeinen ja tarpeellinen matka määränpäähän. Sillä on oma tärkeä merkityksensä ennen määränpäätä, avioliittoa. Eihän seurustelun tarkoitus voi olla pelkkä hengailu mukavan tyypin kanssa. Seurustelu antaa mahdollisuuden tutustua toiseen ja saada yhteinen ymmärrys siitä, että tahdomme jakaa elämämme ja kaiken siihen kuuluvan yhdessä.

Mitä tarkoittaa puhtaus?

Tänä päivänä joskus pohdin, kun tytöt ja pojat saattavat olla ”ihan parhaita kavereita” tai ”tosi rakkaita ystäviä”, että onkohan vaikea ottaa seurustelu puheeksi, jos rakastuukin. Minä en ainakaan halunnut olla tulevalle vaimolleni, Elinalle vain ”tosi hyvä ystävä”, vaan hänen miehensä. Onneksi olinkin niin rakastunut, etten meinannut saada sukkia jalkaan.
Seurustelusta ei pidä puhua pelotellen, vaan kauniisti! Silti ja taas kerran, sielunvihollinen haluaa tuhota seurustelevienkin rakkauden ja uskon. Siksi kannattaa puhua paljon siitä, minkälainen seurustelu on uskovaiselle oikein. Jos ei puhu, niin ei voi tietää miltä toisesta tuntuu läheisyys. Kannattaa kysyä, millaisesta läheisyydestä tulee hyvä olo ja mikä puolestaan vie hyvän omantunnon. Tänä päivänä saattaa olla vaikea ymmärtää, mitä esimerkiksi vanhemman tai ystävän kehotus seurustelemaan ”puhtaasti” tarkoittaa. Tuo puhtaus tarkoittaa ennen kaikkea tunnon puhtautta eli synnin välttämistä.
Ihminen on seksuaalinen olento ja tuo seksuaalisuus on suuri voima rakkaudessa, mutta myös muussa elämässä. Jumala on asettanut seksuaalisuuden palvelemaan omaa luomistyötään. Se on hyvä ja oikea asia, Jumalan lahja. Tuota lahjaa tulee kuitenkin käyttää vastuullisesti ja oikein.
Seksuaalisuuden toteuttamiselle miehen ja naisen välillä on oma paikkansa, avioliitto. Jo Raamatun luomiskertomus kuvaa meille sen, että Jumala antoi avioliiton eri sukupuolien välille, ei samaa sukupuolta olevien välille.

Yhteiselo kuuluu vasta avioliittoon

Jokainen ymmärtää, että seksuaalisuudessa on kysymys herkästä asiasta. Siihen tarvitaan yhteinen rakkaus, luottamus ja toisen kunnioittaminen sellaisena, jollaiseksi Jumala on hänet tehnyt. Mitäpä, jos jo seurustellessa toteuttaisimme seksuaalisuuttamme ja eläisimme yhdessä, mutta tuo seurustelu loppuisikin jostain syystä?
Jumala tietää luomansa ihmisen herkkyyden, haavoittuvuuden ja sen, miksi yhteiselämä kuuluu vasta avioliittoon. Kun noudattaa Jumalan tahtoa, säästyy monelta vahingolta. Seurustelevien kannattaa puhua asiasta myös siitä näkökulmasta, että on suurinta rakkautta kunnioittaa toisen elävää uskoa ja puhdasta omaatuntoa. Asiasta voi jutella myös vanhempien tai ystävien kanssa.
Sielunvihollinen on taitava viettelemään meitä syntiin. Siksi seurustelua kantaa avoimuus, luottamuksen rakentaminen, kunnioitus ja uskossa valvominen. On hyvä keskustella myös siitä, että uskommeko samalla tavalla. Evankeliumia saa vapaasti pyytää, saarnata ja pitää esillä.

Rakkaus on Jumalasta

Ystävät ovat myös hyvä tuki seurusteleville. Muistan, kun seurusteluaikanamme eräs ystäväni kertoi olevansa hiukan huolissaan siitä, että meitä ei ollut näkynyt muiden nuorten joukossa entiseen malliin.
Ensiksi melkein suutuin! Mieli oli hiukan sellainen, että voisikohan ystäväni mennä joksikin aikaa Indonesiaan tai ainakin Kemiin. Mitä meidän seurustelumme muille kuului! Minulle riitti hyvin minä, Elina ja auringonlasku!
Ystäväni oli kuitenkin oikeassa. Me tarvitsimme edelleen myös muiden ystävien seuraa. Tuo ystävyys on kestänyt tähän päivään asti.
Seurustelevat tarvitsevat myös yhteistä, kahdenkeskistä aikaa. Miten sitä muuten tutustuu toisen ajatuksiin, haaveilee tulevaisuudesta tai puhuu herkistä asioista, jos ympärillä on koko ajan kymmeniä ihmisiä?
Toisaalta tarvitaan aikaa myös ystävien, perheiden ja muiden läheisten kanssa. Se ilo, mitä oman rakkaan löytyminen saa aikaan, kannattaa jakaa myös muille. Sitä paitsi ei seurustelevilla ole mitään salattavaa, sillä rakkaus on Jumalasta.