”Vain” ystäviä

Kuva Seelalta

Reilu vuosi sitten muistan toivoneeni, että vielä joskus voisin olla ystäväporukassa, jossa olisi niin poikia kuin tyttöjä, koska näin sen rikkautena. Tämä oli kuitenkin minulle vain toive, koska en osannut nähdä sen toteutuvan, en ainakaan tällä tavalla. En koskaan olisi osannut suunnitella polkuani tällaiseksi, ja olenkin kiitollinen tästä polusta ja näistä vaiheista Taivaan Isälle.

Näin reilu vuoden jälkeen havahduin siihen ajatukseen, kuinka tätä nykyä elämä onkin niin paljo erilaisempi kuin se ennen oli. Nykyään voisin sanoa, että minulla on ystäväporukka, jossa on poikia ja tyttöjä. Mutta mikä parempaa, minulla on myös ystäviä, jotka ovat poikia. Ihmisiä, jotka ovat ystäviäni siksi, että kyseessä olen minä, eikä siksi, että minä vain satun olemaan osa porukkaa. Minulla on ystäviä, joihin tiedän pystyväni luottamaan. Kuinka suuri rikkaus se onkaan.

Ystävyys toisen sukupuolen kans ei kuitenkaan taida koskaan olla pelkkää ruusuilla tanssimista.

Ystävyys toisen sukupuolen kans ei kuitenkaan taida koskaan olla pelkkää ruusuilla tanssimista. Siihen liittyy suuria ennakkoluuloja, jotka varjostavat matkan kulkua huomattavasti. Toisinaan olen itse kokenut ystävyydessäni pelkoa sen menettämisestä, kun olen miettinyt, jaksanko enää kamppailla muiden ihmisten odotuksia vastaan. Kun on tuntunut, että muut ihmiset olisivat vaatineet väliltämme vain sadan tai nollan eikä siitä ollut välimuotoa. Usein on tuntunut siltä, ettei toisen kanssa voisi olla ”vain” ystävä, kun muut olisivat odottaneet suurempia tunteita tai tilannetta, jossa ei olisi mitään tuttavuutta suurempaa.

Minusta se ei kuitenkaan ole ”vain” ystävyyttä, se on paljon enemmän. Se on rikkautta, kun voit tervehtiä kätellen ystävääsi ja tiedät pystyväsi puhumaan sille melkein mistä tahansa ja luottamaan häneen.

Onhan ihminen kuitenkin biologinen olento, ja keholla on omat tahtonsa.

Ymmärrän ajatuksen siitä, kuinka katsotaan hieman epäillen, kun sanotaan, että kaksi vastakkaista sukupuolta edustavaa henkilöä ovat ”vain” ystäviä. Onhan ihminen kuitenkin biologinen olento, ja keholla on omat tahtonsa. Ihmismielikin puhuu usein biologisten tahtojen mukaan, ja herkästi pojan ja tytön välille voikin kehkeytyä ns. jotain ystävyyttä suurempaa. Tämä ei kuitenkaan poista ”pelkän” ystävyyden mahdollisuutta, ja sille mielestäni pitäisi antaa ehkä enemmän tilaa.

Olen myös kuullut niin monta päätelmää, jotka eivät ole lähtöisin minusta.

Usein toivon, että voisin olla toisen ystävä, ilman että minun täytyisi pelätä tulevani torjutuksi. Toivon, että voisin sanoa olevani ystävä, pelkäämättä katsetta, jonka näen sen sanottuani. Vaikka sen useimmat yrittää peittää, olen sen nähnyt, ettei meidän uskota olevan vain ystävä. Olen myös kuullut niin monta päätelmää, jotka eivät ole lähtöisin minusta. En voi myöskään vaikuttaa niihin. Ja onhan se osaltaan typerääkin, kuinka haloo tulee pelkästään siitä, jos laitat viestin toista sukupuolta edustavalle henkilölle, joka sattuu olemaan samaa ikäluokkaa.

Haluaisin, että kuka vain voisi olla kenen tahansa ystävä ja haluaisin, että olisi mahdollisuus oppia olemaan ystävä kelle tahansa.