Opin lukemaan 4–5-vuotiaana. Siitä asti olen ollut enemmän tai vähemmän nenä kiinni kirjassa. Olipa kyseessä sitten fantasia-, romantiikka-, jännitys-, tai historiakirjallisuutta, kirja todennäköisesti uppoaa minulle. Varsinkin nuorempana 100-200-sivuisia kirjoja saattoi mennä useampi viikossa. Kaikki kirjastomme lasten- ja nuorten kirjat oli muutamassa vuodessa koluttu läpi. Onneksi uusia ja mielenkiintoisia kirjoja löytyy sitä mukaa, mitä vanhemmaksi kasvaa.

Joskus kirjoihin meinaa upota liiankin pitkäksi aikaa. Esimerkiksi illalla, kun pitäisi nukkua, kirjan juoni voi tempaista mukanaan. Olen ollut se lapsi, joka lukee sängyssä taskulampun valossa peiton alla ja toivoo, että kukaan ei yllätä. Kun kirja tempaisee tarpeeksi hyvin mukaansa, se loppuu kesken. Tuntuu, että saman henkilön elämää voisi lukea vaikka kuinka kauan, ihan vain tavallista arkielämääkin. Niin kiintynyt siihen kirjaan jo on. Varsinkin jos kyseessä on hyvä kirjasarja, ei sen haluaisi loppuvan koskaan.

Mua harmittaa se, kun tuntuu, että nykyään yhä vähemmän ihmiset arvostavat lukemista. Haluaisin, että kaikki pystyisivät kokemaan sen sanojen taikuuden ja juonien jännityksen samalla tavalla kuin itse koen.

Kun sanon olevani mielummin viikon ilman puhelinta kuin kirjoja, minua ei välttämättä uskota. Ihmetellään, mitä näen lukemisessa ja miksi se on itselleni niin tärkeää.

Tätä kysymystä olen välillä itsekin pohtinut. Vastausta ei kuitenkaan tarvitse miettiä kauan. Uppoan kirjoihin ja niiden tarinoihin nopeasti ja elän päähenkilöiden elämää yhdessä heidän kanssaan. Tunnen heidän kanssaan ilot ja surut. Itken, kun ihana ihminen kuolee ja iloitsen, kun uutta elämää syntyy. Ihmisenä, joka tuntee voimakkaasti niin omat kuin toistenkin tunteet, kirjoihin eläytyminen on ihanaa. On ihana päästä hetkeksi sanojen maailmaan ja antaa kirjan vallata ajatukset.

Myös kirjoittaminen on minusta ihanaa. On täydellistä, kun saa purkaa omat ajatuksensa, murheet ja ilot, paperille ja antaa sanojen viedä. Kirjoittamisen ilosta on hyötyä koulussa. Esseet ja muut kirjoitustyöt eivät ole työläitä, kun niistä nauttii. Tosin aiheet voi välillä olla epämieluisia, mutta kun vauhtiin pääsee niin tekstiä tulee. Tämä blogin kirjoittaminen on myös yksi tapa purkaa asioita. Saa tuoda omia mielipiteitä ja asioita esille.

Tätä on varmasti vaikea ymmärtää, jos ei pidä lukemisesta. Itselleni lukeminen ja kirjoittaminen on kuitenkin hyvä pakokeino arjen haasteista ja huolista. Toivon, että lukemisen ja kirjoittamisen lahja säilyy itselläni koko elämäni ja saan siitä vielä monen vuoden päästä samanlaista iloa, kuin tähän mennessä olen saanut.