Usko auttaa hyväksymään itsensä sellaisena, kuin on.

Minulta on usein kysytty, miten itse koen sen, että olen lestadiolainen, ja eikö se ole joskus vaikeaa. Sellaisissa tilanteissa olisin aiemmin miettinyt mitä vastata, kun en ole ollut varma, miten toinen reagoi. Nykyisin, kun olen ymmärtänyt siitä kertomisen tärkeyden, olen kerännyt rohkeuteni. Usko on voimavara, minä vastaan. Se ei ole taakka harteilla painamassa meitä alaspäin maailman virroilla, ei pyrkimässä viemään kaikkia voimia, kun tuemme hatarat kätemme päästäksemme ylös. Usko on luottamusta siihen, että nousemme taas ylös, se on luottamusta Jumalan kantavaan armoon, ja ennen kaikkea siihen, että taivaallinen Isämme on luvannut meidät uskossa kerran täältä maailman keskeltä pelastaa.

Sydän kertoo, mikä tuntuu vievän uskosta pois.

     Minulta on myös usein kysytty, miten muistamme kaikki “säännöt” mitä uskoomme liittyy, ja miten pystymme noudattamaa niitä. Uskovaisina emme kuitenkaan yleensä kutsu niitä säännöiksi. On eri asia, uskooko jonkun tietyn muotin mukaan, vai suoraan sydämestä. Silloin oikeus ja omatunto astuvat esiin meissä, ja sydän kertoo, mikä tuntuu vievän uskosta pois, ja mikä on Jumalan tahdon vastaista.

     Mielestäni uskosta saa siihenkin voimia, että jaksaa toimia Jumalan tahdon mukaisesti, ja löytää ne arvot, mitkä tuntuvat turvallisilta ja kantavat meitä kohti Jumalan valtakuntaa. Ihminen on löytänyt nämä arvot aika pitkälti Raamatusta, mutta silti uskovaisillakin on monenlaisia arvoja. Onhan Raamattukin tulkinnanvarainen sen suhteen, mitä on tapahtunut ennen meitä tämän ajan Jumalan lapsia. 

     Usko on lahja, sydämeen kirjattu. Sen merkitystä on vaikea aina ymmärtää ja siitä osattomille kertoa. Kun taistelemme maailman virroilla, uskon lahja sydämessä voi usein jäädäkin kiusausten peittoon, vajotessa jopa hukkua ja sen liekki sammua. Kun ruokimme uskoamme, se antaa toivoa jaksaa taistella vastavirtaan. Se antaa voimaa ja rohkeutta, jopa tuntemusta siitä, että on tärkeä ja arvokas.

Usko on lahja, sydämeen kirjattu.

     Ne maailman murheet, jotka harteitamme painavat, saattavat tuntua joskus vaikeiltakin. Usko on kuitenkin tuonut meille viisautta ymmärtää, että murheet eivät ole rangaistusta, vaan Jumalan sallimaa koettelemusta tämän ajan keskellä. Hän on sallinut sen tapahtua, jotta uskon liekkimme vahvistuisi ja kirkastuisi.

     Monesti ihmisinä yritämme välttää näitä vastoinkäymisiä, saatamme keksiä mitä ovelimpia keinoja, jotta pääsisimme helpommalla. Mutta Jumala on kuitenkin vahvempi, Hän on meitä ihmisiä “ovelampi”. Oikeastaan me emme voi paljon itse siihen vaikuttaa, miten meitä koetellaan. Ja loppujen lopuksi juuri ne koetukset ovat niitä asioita, jotka kantavat meidät lopulta uskossa taivaan kotiin. Jos meitä ei koeteltaisi, en oikein tiedä, kuinka kauan uskomme jaksaisi kantaa. Saamme luottaa siihen, että Taivaan isä pitää meistä aina huolta. 

     Kun ajaudumme tilanteisiin, joissa tunnemme itsemme avuttomiksi, epätoivo ja epäusko saattavat vallata mielen. Ei Jumala katso sivusta, miten meille käy, vaan sallii kaiken tapahtua meidän parhaaksemme. Joskus Hän saattaa jopa ruokkia meitä ihmeteoillaan. Itse olen kokenut tilanteen, jossa olin vähällä hukkua. Olin veden alla pitkään, enkä löytänyt pinnalle. Olin ehtinyt melkein mennä paniikkiin, kun vesi yhtäkkiä selkeni, ja löysinkin rantaan, vaikka tiesin olevani syvillä vesillä. Tätä olemme joskus ihmetelleet, kun olemme muistelleet tapahtunutta kotona. Olin tuolloin noin 6-vuotias, eivätkä monet ystäväni ole ymmärtäneet kertomaani, etenkään kun olin vielä pieni ja saatoin kuvitellakin kaikenlaista. Uskon kuitenkin, että Jumala tahtoi auttaa. Hänhän tietää jokaisen päiväni.

Maailma on loputtoman suuri
Elämä rajattoman tuntoinen
Sen ääriin ei ihminen yletä
Sen pohjalle on mahdoton kavuta
Emmekä me sen syvyyttä tunne
Kuinka rakkaudellaan Hän pinnalla pitää
Askeleemme ja ajatuksemme liittää
Maankamaralle

Eikä sen ylemmäs ole tarkoitus päästä,
Ei maallista rikkautta tietää
Sillä maailma on loputtoman suuri
Ihminen niin hentoinen, niin pieni
Vain Hänen kätensä yltää kantamaan
Kun elämä nostaa tai pudottaa
Hän meitä kantaa, Hän taluttaa
Tähtiin ja maankamaralle
-2.3.2021

     Ihmiset aina kyselevät, miten voin olla varma siitä, että juuri tämä usko on se oikea. Se onkin hyvä kysymys, sillä ei ihminen oikeastaan voi tietää, millainen usko on se oikea, Jumalan tahdon mukainen usko. Jumalaan turvaten sen arvopohjan löytäminen onkin helpompaa. Taivaan Isä on opettanut meitä siihen, että pienikin uskon liekki sydämessä riittää kantamaan taivaan kotiin.

Minä olen tällaiseksi luotu taideteos.

      Lisäksi monet ihmettelevät sitä, etten ehosta itseäni, kyselevät siitä, miten voin olla niin itsevarman näköinen ilman mitään meikkejä. Mielestäni usko antaa paljon muutakin, kuin turvan tunnetta. Usko auttaa hyväksymään itsensä sellaisena, kuin on. Se auttaa löytämään sydämestä turvan, auttaa tuntemaan arvot. Lisäksi se auttaa ymmärtämään, miksi minä olen juuri tällaiseksi syntynyt. Varmaan kaikilla ihmisillä on elämänsä varrella jonkinlaisia ulkonäköpaineita. Uskovaisillakin niitä riittää. Usko auttaa kuitenkin ymmärtämään sen, ettemme ole tänne vain syntyneet. Minä olen tällaiseksi luotu taideteos. Jos minä lähtisin itseäni ulkoisesti muuttamaan, tuntisin muuttavani myös toisen kädenjälkeä. Hänen, joka on minut virheinään täydellisenä nähnyt, ja tänne sellaisenaan valmiina lähettänyt, ihan vain parastani ajatellen.

     Kuka vain saattaa joskus tuntea, että on täysin eksyksissä elämänsä ja itsensä kanssa. Silloinkin saa tukeutua Jumalan turvaan, ja jättää huolensa Hänen kantaviin käsiinsä, sillä hän tietää meidän jokaisen tarpeemme ja tulevaisuutemme. Hän on minun päiväni jo ennen syntymääni luonut.